Lannoituksen vaikutukset

Kivennäismailla puiden kasvua rajoittaa eniten niukkuus typestä (N). Turvemailla ravinteisuus vaihtelee suuresti. Paksuturpeisilla ja alkuaan nevaisilla soilla, jotka ojituksen vaikutuksesta ovat kehittyneet puolukka-, mustikka- tai ruohoturvekankaiden II-tyypeiksi, puiden kasvua rajoittaa yleensä fosforin (P) heikko saatavuus ja kaliumin (K) niukkuus. Boorista voi tulla pulaa niin kivennäis- kuin turvemailla.

Kivennäismailla typpilannoituksen vaikutusaika on männiköissä 6–8 vuotta ja kuusikoissa 8–10 vuotta. Ojitetuilla turvemailla lannoitusvaikutus on kivennäismaita pidempi, lannoitteesta riippuen 15–30 vuotta. Lannoituksia voidaan toteuttaa kiertoajan aikana useamman kerran.

Etelä- ja Väli-Suomen kivennäismailla saadaan varttuneissa metsissä yhdellä typpilannoituksella tuotettua lisäpuuta yleensä 12–20 kuutiota hehtaarilla. Turvemailla PK- tai tuhkalannoituksella voidaan lisätä männyn kasvua vuositasolla jopa 2–4 kuutiota. Pohjois-Suomen eteläosassa lannoituksella saatava keskimääräinen kasvunlisäys on kivennäismailla 60–80 prosenttia Etelä-Suomen vastaavista arvoista. Lannoitus ei ole kannattavaa alueilla, joilla kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on alle 850 d.d. -yksikköä.

Puuston kasvureaktio on paras kuivahkoilla ja tuoreilla kankailla ja vastaavaa ravinteisuustasoa olevilla turvemailla. Luontaisesti hyvin kasvavilla ja typpeä sisältävillä lehtomaisilla kankailla lannoituksella saatava kasvunlisäys on alhaisempi.

Opettele tunnistamaan ravinnepuutteet!

Tutustu tuhkalannoitukseen!

Tutustu Suometsien ravinnehäiriöt ja niiden tunnistaminen -oppaaseen!

Lähde: Metsänhoidon suositukset